Portfolion kansikuva tehty Canva -ohjelmalla. Kuvat: Pixapay: Alexas_Photos, Pezibear, Pexels. Alla olevan moodboardin (tehty myös canva-ohjelmalla) kuvat omia.
Moodboard / ajatuskartta:
Meidän olohuoneemme värimaailmassa on paljon erilaisia sinisen sävyjä, joten myös keinuhevosen suitsista ja satulasta tulee siniset, jolloin hevonen tulee sopimaan jatkossa olohuoneen muuhun sisustukseen entistä paremmin. Työn edetessä mietin, pitäisikö hepan jalakset jossain vaiheessa maalata valkoiseksi, koska olohuoneessa ei ole muuta vaalean puun väristä.
Alkutilanne
Olen saanut keinuhevosen joko syntymäpäivä- tai joululahjaksi ollessani kaksi tai kolme -vuotias. Äiti ja isä eivät enää muista tarkkaan, mikä lahja hevonen oli, mutta äiti kertoi, että sain lahjan sen jälkeen, kun olimme olleet kylässä joillakin ystävillä ja olin nähnyt heidän lapsellaan samanlaisen keinuhevosen ja ihastunut siihen kovasti. Olin kuulemma vallan pysähtynyt ensin tuijottamaan heppaa ja sitten mennyt halaamaan sitä.
Jossain vaiheessa hevosen alkuperäisille suitsille on tapahtunut jotain. Joko ne ovat menneet rikki tai kadonneet, mutta ne on korvattu muistaakseni keppihevosen suitsilla. Siksi ne ovat tällä hetkellä eri väriset kuin alkuperäinen satula.
Hevonen on ollut kovassa käytössä, sillä minulla oli lapsena 3 sisarusta. Varmasti hepalla on ratsastanut myös moni muu naapuruston lapsista ja sukulaisista.
Muutettuani aikanaan pois vanhempieni kodista heppa muutti mukanani ja seuraavaksi sitä retuuttivat kaksi kissaani, ja tästä syystä toinen hevosen korva repsottaa lähes irti ja harja ja häntä ovat melko takkuiset. Mietin korvan korjaamista samalla, kun teen satulan ja suitset, vaikkakin jossain vaiheessa muistan vastanneeni siskon tytön kysymykseen ”Miks sä et korjaa tota, kun sä kerta osaat?”, että ”Jotkut asiat saavat olla ihanasti rempallaan.”
Nykyään ei kuitenkaan ole enää niitä kissoja, joten korva ehkä pysyisi jatkossa ehjänä. Tämä samainen siskon tyttö 5,5-v. on nykyään se hevosen kovin käyttäjä ja edelleen heppa ”juoksee” lujaa, vaikka toisessa keinujalaksessakin on halkeama. Riisuessani hevoselta vanhaa satulaa ja suitsia huomasin, että sen sisukset ovat aikojen saatossa myös jonkin verran siirtyilleet alkuperäisiltä paikoiltaan, mutta en ala tekemään hevoselle tässä yhteydessä suurempaa remonttia, vaan annan sen sisältää ajan patinansa.
Ei löytynyt yhteiskuvaa hevosen kanssa, mutta tässä parivaljakko vierekkäin. Minä silloin ja hevonen nykyään. Tasapuolisuuden vuoksi itsestäkin vähän huolittelematon kuva.
Materiaaleja:
Tarkoituksena on tehdä työt parkkinahasta (koululta löytämäni nahka on ilmeisesti nautaa).
Vuorinahkana käytän pehmeää, ohutta, mustaa possunahkaa.
Aion kuvioida parkkinahkaa ja värjätä nahan siniseksi. Kuvioiden kohdat tulevat mustalla. Väriaineena käytän narviväriä.
Lisätarvikkeina käytän mm. metallisia D-lenkkejä ja pyöreitä lenkkejä, sekä niittejä.
Liimauksissa käytän maitoliimaa.
Ompelen työn käsin mustalla vahalangalla.
Wikipedia kertoo parkkinahasta näin:
”Parkitsemisen tarkoituksena on tehdä herkästi pilaantuvasta, lämpöä huonosti kestävästä ja hauraasta vuodasta säilyvä, lämpöä kestävä, hyvin muokkautuva ja miltei ikuinen raaka-aine moniin eri käyttötarkoituksiin. Ennen parkitsemista nahka on karvottava ja kaavittava puhtaaksi lihapuolelle jääneistä kudoksista nahan pilaantumisen estämiseksi. Parkitus tehdään kyllästämällä nahka erilaisilla aineilla. Parkituksen aikana nahka myös muokataan ja pehmitetään käyttötarkoituksensa mukaan. Teollisuudessa parkkiaineena käytetään usein myrkyllisiä metallisuoloja.”
En osaa sanoa, onko tässä työssä käyttämäni nahka parkittu kasviperäisillä aineilla vai kromilla tai muilla metallisuoloilla.
Valitsin työn materiaaliksi parkkinahan, koska koronatilanteesta johtuen teen näyttötyön osittain kotona ja minulla ei ole kotona teollisuusompelukonetta, joten jos ompelisin työn koneella siihen ei olisi mahdollisuutta kotioloissa, tai kotiompelukoneella saavutettu jälki ei olisi kovin laadukasta. Ompelen siis työn käsin vahalangalla. Parkkinahan voin myös värjätä itse, eikä tarvitse valita valmiiksi värjättyä nahkaa.
Alustava aikataulu työlle
Tarkoitus on tehdä osa työstä kotona jo näyttöviikkoa edeltävän viikon aikana (korona-ajan takia) ja käydä näyttöviikolla koululla 1-2 päivänä tekemässä osa töistä. Kokonaisuudessaan näyttötyön tuotteiden pitäisi valmistua noin kolmen päivän kuluessa. Itse työn lisäksi varaan yhden päivän tämän nettiportfolion tekemiseen ja työkansion kokoamiseen. Kansioon tulee mm. kaavat ja värikokeiluja yms.
Työjärjestys
Suitset:
Kaavojen piirtäminen.
Osien leikkaaminen nahasta.
Nahan kuviointi.
Nahan värjäys narvivärillä. Ensin siniseksi ja sitten kuvioidut kohdat mustaksi.
Kuvioitujen ja värjättyjen parkkinahkaosien liimaaminen mustaan vuorinahkaan maitoliimalla.
D-lenkkien laitto paikoilleen ja käänteiden liimaus. (ei vielä niittejä, koska ne laitetaan koululla)
Reunojen rei’ittäminen.
Ompelu käsin vahalangalla.
Reunojen siistiminen veitsellä tai terävillä pikkusaksilla. (Vuorinahkaa laitettu leveämmin kuin lopullisesti on tarpeen)
Värin ja parkkinahan viimeistelyaineella käsittely.
Koululla osien liittäminen yhteen niiteillä.
Satula: Samoja työvaiheita kuin suitsissakin, mutta lisäksi terereunan teko ja pehmusteen täyttö.
Kaavoja piirrettynä ja parkkinahkaisia osia leikattuna:
Aloitin näyttötyön tekemisen kaavoista, jotka tein kotona ottaen mittoja keinuhevosen vanhoista varusteista ja tein uusien suitsien osien kaavat hieman vanhoja leveämpinä. En alkanut muuttamaan suitsien designia tai lisäämään tai poistamaan osia, vaan uusista suitsista tulee suurinpiirtein samanlaiset kuin vanhatkin, mutta vanhat ovat olleet mitä lie muovia tai keinonahkaa ja uudet tulevat olemaan aitoa nahkaa.
Tasokuvia ja poikkileikkauksia
Kuviointi- ja värikokeiluja, sekä ompelukokeilu
Ennen varsinaisten osien kuviointia tai värjäystä kokeilin, mitä kuvioita valitsen ja minkä värisiä osista tulee.
Päädyin valitsemaan vain pari kuviota, enkä alkanut kuvioimaan ihan joka kohtaa, vaan naputtelin lopulliseen työhön kuvioita vain muutamiin valittuihin kohtiin. Lopulliseksi väriksi valitsin sinisen, johon lisäsin hieman ruskeaa. Ensimmäiseksi päätin aloittaa satulan tekemisen ja jatkaa vasta sitten suitsien tekoa.
Kuvioin ja värjäsin osat kotona 3.5.2020. Yläkerran vanha rouva varmaankin hieman hämmentyi vasaran äänestä, koska huomasin ja kuuntelin hänen liikuskelevan yläpuolisessa asunnossa normaalista poikkeavalla tavalla, tai sitten hänellä oli suursiivous meneillään tms. Sain kuitenkin satulan lähes valmiiksi jo kotona ilman naapureiden kyselyjä metelistä. Mietin rei'itänkö loput reunat ompelua varten kellarikerroksen kerhohuoneessa, jolloin meteli ehkä kuuluisi vähemmän muihin asuntoihin. Väriaine loppui hieman kesken ja värjäystä oli jatkettava koululla suutarien tiloissa, jonne oli sovittu tapaaminen opettajan kanssa maanantaina 4.5.2020. Ei tarvinnut mennä kotona kerhohuoneeseen vasaroimaan, sillä sain päivän aikana tehtyä kaikki meteliä aiheuttavat työn osat koululla. Sain vasarointityöt suoritettua niin, etten pamauttanut kertaakaan sormilleni kovalla voimalla, vaikka rei'itystyökaluni oli yläosastaan melko pieni kooltaan ja vasaran kanssa täytyi olla huolellinen, että osui oikeaan kohtaan.
Liimasin maitoliimalla vuorinahan parkkinahkaosiin. Jätin reunoille hieman ylimääräistä. Reunat olin tosiaan rei'ittänyt valmiiksi ja ompelin reunat käsin vahalangalla. Ompeluun kului maanantai-ilta ja suuri osa tiistaipäivää. Muistin asian jo nahkatyökurssilta, kun silloin ompelin parkkinahkalaukkua, mutta silti hieman yllätti kuinka kipeiksi sormet tulevat ommellessa parkkinahkaa käsin. Välillä käytiin lapsen kanssa metsässä kävelyllä järven rannalla, jotta kädet ja mieli saivat levätä työn teosta. Tiistai-iltana poistin ommelluista osista ylimääräiset reunojen yli näkyvät vuorinahat ja käsittelin osat aineella, joka kiinnittää värin ja tuo pintaan kiiltoa.
<- ennen ompelua, reunojen tasausta ja värin kiinnitysainetta.
Ompelun, reunojen huolittelun ja värin kiinnitysaineen laiton jälkeen ->
Keskiviikkona menin vielä koululle ja kiinnitin niiteillä osat paikoilleen ja sitten työ oli valmis.
Kokonaisuudessaan työhön kului aikaa seuraavasti:
Töiden suunnittelu ja näyttösuunnitelman tekeminen noin 2 tuntia
Kaavojen teko ja osien leikkaus nahasta yhteensä noin 1,5 tuntia
Kuviointi ja värjäys yhteensä noin 1,5 tuntia
Liimaukset noin 0,5 tuntia
Reunojen rei'itys noin 4 tuntia
Ompelu käsin noin 10 tuntia (tähän vaikutti osaltaan se, että sormeni kipeytyivät työn edetessä)
Huolittelu ja viimeistelytyöt noin 0,5 tuntia
Niittien kiinnitys noin 1 tunti
Portfolion ja kansion kokoaminen yhteensä noin 8 tuntia (yllättävän paljon menee aikaa istuessa tietokoneella)
Nämä ajat yhteenlaskettuna ja neljälle päivälle jaettuna tekevät työpäivän pituudeksi noin 7,25 tuntia.
Valmiit satula ja suitset
Kiinteinä osina ompelin hevoseen häntäremmin ja rintaremmit. Nämä osat tein siis suitsien ja satulan lisäksi sisältyen samaan aikatauluun. Nämä osat eivät ole koululla arvioinnissa, vaan ovat tosiaan jo hevosessa kiinni.
Ongelmakohtia:
Ongelmakohtia työssä tuli vastaan muutamia.
Käyttämäni parkkinahka oli hieman erityyppistä, kuin syksyn nahkakurssin aikana käyttämäni ja värjätessä se jäi vähän läikikkääksi joistakin kohdista. Tämä ehkä liittyy kyseisen nahan parkitsemiseen. Syksyllä käyttämäni nahka värjäytyi mielestäni paljon kauniimmin. Ongelma kuitenkin poistui osittain, kun laitoin nahan pintaan viimeistelyaineen. Aine tasoitti mielestäni väriä aika hyvin ja lopputulos on ihan ok.
Toisena ongelmana oli se, että kotona värjätessäni osia, väriaine loppui kesken ja minun piti jatkaa värjäystä seuraavana päivänä koululla. Tämä ongelma oli onneksi helppo korjata, eikä käynyt niin, että väri olisi ollut myös koululta lopussa.
Kolmantena ongelmana oli satulan pehmustetun osion reuna. En saanut sitä nätisti, vaan se jäi aika aaltoilevaksi, eikä ole kovin miellyttävän näköinen. Laitoin varmaan liian ohuen nyörin tereosan sisään ja liimasin sen kiinni liian hätäisesti, eikä se tullut tasaisesti oikealle paikalle. Tämä on ehkä ainoa osa työstä, joka jäi vähän harmittamaan työn valmistuttua.
Yksi ongelma oli toki myös sormien kipeytyminen ommellessa käsin, mutta tiedän, että se johtuu osittain siitä, että sairastamani keliakia todettiin vasta ollessani yli 30-vuotias ja käsiini oli jo ehtinyt ilmeisesti tulla alkavaa nivelrikkoa, ja fysioterapeutti mietti alkuvuodesta 2020, että pitäisiköhän tehdä jossain vaiheessa reumakokeet. Tätä ongelmaa helpotin pitämällä pieniä taukoja ompelussa ja myös isomman tauon, kun käytiin lapsen kanssa metsäretkellä. Ongelmaa helpotti myös se, että työn edetessä tiesin, että sormet saavat levätä, kun työ valmistuu.
Hoito-ohjeita
Jos tulisi sellainen tilanne, että suitset ja satula pitäisi pestä, tulisi parkkinahalle käyttää satula- tai valjassaippuaa ja liika kosteus tulisi kuivata huolellisesti pois heti puhdistuksen jälkeen. Olisi varottava, ettei väriin synny laikkuja. On kuitenkin melko epätodennäköistä, että tällainen tilanne tulisi, koska keinuhevonen on suurimmaksi osaksi nykyään sisustusesine, satunnaisia pienten lasten vierailuja lukuun ottamatta. Pieni pöly tai muu helposti lähtevä lika voidaan pyyhkiä tai harjata pinnasta pois. Ajoittain voidaan sipaista pintaan väritöntä nahkarasvaa tai öljyä. Jos halutaan välttää parkkinahkaisen tuotteen värin muutoksia, tuote on syytä suojata suoralta auringonvalolta. Alkuun on uskoakseni syytä varoittaa pienten lasten vanhempia siitä, että uudesta tuotteesta saattaa irrota hieman väriä, joten vaaleissa kesävaatteissa on ehkä syytä välttää auringonlaskuun ratsastusta...
Työn hinnan arviointia
Olen laskenut, että työhön käytetyt materiaalit ja lisätarvikkeet tekevät yhteensä vain noin 14,50€. Tämä on siis minun maksamani hinta hevosen uusista varusteista.
Jos otetaan kuitenkin huomioon työhön käytetty aika, ja laitetaan ajankäytölle hinta, niin työn arvo onkin jotakin aivan muuta. Yhteensä aikaa kului itse työhön, jos ei oteta lukuun suunnittelua ja portfolion tekoa, noin 19 tuntia.
Jos tuote myytäisiin, pitäisi ottaa huomioon myös verot, työhön käytetyt välineet yms., joten uskomatonta, mutta totta tuotteen hinta voisi nousta melko korkeaksi.
Vaikka työtunnin hinnaksi määrittelisi maltillisesti 9€, tästä koituisi hintaa jo 171€. Jos ei otettaisi lukuun muuta kuin aika ja tarvikkeet, niistä tulisi jo yhteensä 185,50€.
Työn ja itseni arviointia
Työ sujui melko täsmällisesti laatimani työjärjestyksen mukaisesti.
Myös aikataulullisesti sain työn tehtyä määräajassa. Ajankäyttöni olisi voinut kuitenkin jakautua hieman tasaisemmin, koska nyt tein maanantaina pitkän päivän, kun olin ensin koululla 5 tuntia ja ompelin illalla myöhään yöhön asti (lopetin ompelun noin klo 01:30), ja tiistaina ja keskiviikkona tein paljon lyhyemmät työrupeamat. Maanantai saattoi kuitenkin olla tarpeellinen rutistus, koska sormien kipeytyminen alkoi tuntua toden teolla vasta tiistaina, eli ensimmäisenä päivänä oli ehkä hyvä saada tehtyä iso osa ompelutyöstä.
Ulkonäöllisesti tuotteista tuli mielestäni sellaiset kuin olin suunnitellutkin, satulan terereunaa lukuun ottamatta. Olen siis pääosin tyytyväinen tuotteiden ulkonäköön ja satulan ja suitsien sopivuuteen keinuhevoselle. Osien reunoja olisi ollut mahdollista vielä ehkä viimeistellä "hunajalusikalla" tai hiekkapaperilla, sekä tussaamalla ne, tai jopa vahaamalla. Mutta jätin ne raakareunoiksi, koska mielestäni vanhalle ja jonkin verran ajan hampaan puremalle ja rouhealle hevoselle ei olisi sopinut liian sliipatut varusteet, vaan ne olisivat voineet olla turhan prameat.
Uskon, että nämä suitset ja satula tulevat olemaan keinuhevosen varusteina niin sanotusti "hamaan loppuun saakka", vaikka moni onkin kehottanut säästämään myös ne vanhat. Ja säästänkin, vaikka en uskokaan niiden olevan kovin arvokkaat, koska ne eivät ole nahkaa. Niillä on kuitenkin jonkinlainen tunnearvo ja ehkä ne voisi vaikkapa kehystää seinälle keinuhevosen lähelle (siniselle pohjalle tottakai).
Siihen nähden, että en ole tehnyt kovin paljoa nahkatöitä ennen viime syksyn nahkatyökurssia ja tätä näyttötyötä, mielestäni lopputulos on osaamistasooni nähden kelvollinen ja onnistunut.