Innostuin pienentämään pois trikookangaskasaani ja aloin tekemään keväisiä solmupantoja. Ensimmäisen tein itselleni. Sitten vein yhden ystävälleni ja toisen siskolleni. Ja kuvan facebookissa ja instagramissa julkaistuani huomasin, että pannoista kiinnostuneita olikin jo aika monta. Nyt olen sitten ommellut niitä lisää ja niiden teko onkin ihan mukavaa sarjatuotantoa. Solmupantojen lisäksi olen tehnyt ystävän pyynnöstä suoria pantoja ja toisen ystävän tyttärelle rusettipannan. Instagram sivultani voit kurkata nopeutetun videon pantojen tekemisestä: www.instagram.com/made_by_sisuna/ Itse olen nyt etäopiskeluaikana antanut jonkin verran hiusten ja hiuspohjan lepäillä ja pessyt niitä hieman normaalia harvemmin. No sitten onkin muutaman kerran käynyt niin, että pitäisi lähteä ruokakauppaan tai vaikka lenkille, mutta hiukset ovat likaiset. Panta on oiva pelastus näihin hetkiin. Kukaan ei huomaa hiusten kuntoa, kun päässä on pirteä panta. Panta on hyvä valinta vaihteleviin kevätkeleihin, koska se suojaa korvia viimalta, mutta ei ole yhtä kuuma kuin pipo. Se sujahtaa hyvin myös pyöräilykypärän alle. Olemme viime aikoina harrastaneet poikani kanssa paljon erilaista ulkoilua. Tänäänkin kävelimme Ahveniston harjulla ja järven ympäri kahden tunnin lenkin. Eilen rullaluisteltiin tunti ja toissapäivänä lapsi otti pyörävarastosta potkulaudan ja minä kokeilin ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen vanhempieni autotallista esiin kaivettua skatebikea, eli sellaista melkein yksipyöräistä, jossa on kuitenkin pienet lisärenkaat edessä. Renkaat taitavat olla samanlaiset kuin rullalaudassa. Vielä pysyin tasapainossa. Kaikissa näissä aktiviteeteissa minulla oli panta päässäni ja vaikka tänään olikin taas hieman edellisiä päiviä viileämpi keli, niin panta riitti mainiosti, enkä kaivannut pipoa päähäni. Pantoja omassa päässä kuvattuna: Seuraavaksi teen pannan, joka menee hieman etuajassa äitienpäivälahjaksi. Äiti nimittäin näki pannan päässäni, kun käytiin mummulan pihassa ja huuteli terassin lasien suojasta, että hänellekin voisi kelvata tuollainen.
0 Comments
Olemme tehneet poikani kanssa kevätseurantaa. Aloitimme jo aiemmin, koska arvasin, että siitä vielä tulee jonkinlainen koulutehtävä lapselle ja niinhän siinä kävi, että huhtikuun alussa se tehtävä annettiin, joten sain onnitella itseäni jo valmiiksi otetuista valokuvista ja ylös kirjoitetuista havainnoista. Itse näin töyhtöhyypän lentelemässä pellolla noin Riihimäen kohdalla jo maaliskuun 8. päivä, mutta pojan kanssa yhdessä kävimme bongaamassa kyseisen linnun Hämeen Härkätien pelloilta 14.4.2020 pyöräretkellä. Ensimmäinen leppäkerttu paistatteli päivää kotipihassa Kylätiellä 16.3.2020. Samana päivänä mullan alta kurkkasi jo raparperi ja narsissin lehdet ja syreenissä oli jo isot silmut. Kuvassa myös kasa pihalta haravoimiani oksia. 25.3.2020 lenteli kotipihassa sitruunaperhonen, jonka liihottelua seurattiin hetki ikkunasta. Seuraavana päivänä 26. maaliskuuta tehtiin kevätseurantaretki lähiympäristöön ja löydettiin leskenlehtiä, sinivuokkoja, näsiä, useita nokkosperhosia ja nupussa oleva valkovuokko. 6.4.2020 nähtiin lokkeja ja hanhia lentämässä ja huutelemassa taivaalla. Oli varmaan joku yleinen muuttopäivä, koska illemmalla myös kurkiaura ylitti meidät. Fasaanikukko on kierrellyt pitkin pihaa jo pitkään ja kovasti se yrittää itselleen morsianta huudella. Tehtiin retki Ahvenistolle etsimään kylmänkukkaa, joka ei ollut kuitenkaan vielä noussut vanhassa paikassaan, mutta matkalla nähtiin, että kekomuurahaiset ovat heränneet ja niitä oli liikkeellä sankoin joukoin. 7.4.2020 jatkettiin taas kevätretkeilyä ja tällä kertaa törmättiin jopa lumikkoon. Veikeä otus kurkisteli kivien lomasta ja oli jo sonnustautunut kesäpukuun. Nähtiin myös neitoperhonen ja peipponen. Tosin tänä talvena peipponen ei lähtenyt vanhempieni pihasta ollenkaan etelään. Nyt ensimmäinen valkovuokko aloitteli jo kukintaa. Kukkivassa jouluruusussa vieraili mehiläinen. 11.4.2020 nähtiin ensimmäinen kimalainen samaisessa jouluruusussa (tällä kertaa ei tullut otettua siitä kuvaa) ja 13.4. Ahveniston uimarannalla hyppeli västäräkki. 16.4.2020 löydettiin sammakonkutua. Fasaanikukko oli vielä pari päivää sitten yksikseen, mutta 19.4.2020 oli näemmä tyttöystävä ilmaantunut pihapiiriin. Kyllä kannatti huudella!
Vielä puuttuu muutama asia lapsen koulutehtävästä. Pääskyset eivät ole vielä palanneet. Olemme tosiaan nähneet jo sammakonkutua, mutta emme itse sammakkoa. Koivuissa ei ihan vielä ole hiirenkorvia. Tänään tai huomenna käydään katsomassa joko rentukka kukkii. Viime viikolla löydettiin jo rentukan lehdet. Ja koulutehtävän ulkopuolella on omana tavoitteena käydä taas katsomassa kylmänkukkaa, kunhan se heräilee vanhassa tutussa paikassaan. Pelasin lapsena koronaa. Se on peli, johon kuuluu puinen pelilauta ja siinä lyödään kepeillä kiekon muotoisia nappuloita pelilaudan nurkissa oleviin koloihin. En tiennyt silloin, että korona voisi olla jotain pelottavaa.
Korona on myös mm. kotimainen keittiökalusteita valmistava yritys Pohjois-Savossa ja hypermarket-ketju Valko-Venäjällä. Yhdysvalloissa on Corona niminen kaupunki. Corona on italialainen eurodance -yhtye ja meksikolainen olut. Corona on myös Toyotan automalli ja baari Helsingissä. Meksikolaistaustainen Juan Vallejo Corona oli vuonna 1971 Yhdysvalloissa 25 miestä surmannut sarjamurhaaja. Lisäksi corona tai korona nimitystä on käytetty monesta muustakin asiasta. On tähdistöjä ja meteoriparvi, sekä 100-luvulla elänyt kristitty marttyyri pyhä Corona. Ehkä mielenkiintoisinta on, että korona on Auringon ulompi kaasukehä ja kaasukehän hajaantumisvyöhyke. Korona näkyy hyvin auringonpimennyksen aikaan. Auringon koronan lämpötila on noin miljoona astetta ja se on huomattavasti kuumempi kuin Auringon pinta. Tavallaan korona -viruksesta esitetyissä kuvissa virus muistuttaa pyöreältä muodoltaan aurinkoa. Uloin kerros on ikään kuin täynnä piikkejä tai ulokkeita, joita toki auringossa ei ole, mutta ne voitaisiin kuvitella eräänlaisiksi säteiksi tai purkauksiksi. En ole kovin hyvä tieteissä, enkä osaa sanoa ovatko esitetyt kuvat lähellä korona -viruksen oikeaa ulkonäköä, mutta varmaankin kuvat on tehty mahdollisimman aidon oloisiksi. Joka tapauksessa yksittäinen virus on ilmeisesti niin pieni, että sen erottaa juuri ja juuri elektronimikroskoopilla. Olisipa kiva, jos Aurinko voisi tuhota pienen pienen ulkonäköään matkivan mörön... Ystäväni jakoi tänään facebookissa artikkelin (tritolonen.fi), jossa käsitellään vitamiinien vaikutusta viruksiin. Artikkelissa kerrotaan, että tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti D-vitamiini torjuu virustartuntoja. Tämä selittää artikkelin mukaan sitä, että tartunnoilla on alueellisia eroja ja että tauti on vaarallinen etenkin vanhuksille, joilla usein on D-vitamiinin puutostila, koska useat heistä eivät pääse ulkoilemaan eivätkä täten saa D-vitamiinia auringosta. Esimerkiksi Andalusian tartuntamäärien kerrotaan olevan paljon pienemmät kuin Madridin ja Barcelonan, koska etelämmässä asuvilla on parempi D-vitamiinisuoja. Myös C-vitamiinin käytöstä vakavasti sairastuneiden hoidossa on ollut useita kirjoituksia. Tavallaan tuntuu huojentavalta, jos on totta, että näinkin vaarallisen taudin ehkäisyssä ja hoidossa avun toisivat nämä tutut vitamiinit. Tarvitaanko rokotteita, lääkkeitä ja antibiootteja, vai pitäisikö alkaa pumppaamaan vanhukset ja riskiryhmät täyteen D- ja C-vitamiinia, sekä A-, B-, E- vitamiineja, omega-3-rasvahappoja, seleeniä ja sinkkiä? (Näitä kiinalaiset neurologit artikkelin mukaan suosittelevat) Enpä tiedä, asia tuskin on niin yksinkertainen, mutta minä ainakin otan nyt päivittäin purkista vitamiinini ja olen ottanut talvikaudella jo aiemminkin. Jos D-vitamiinin puutos liittyy virustartunnan saamiseen tai sen aiheuttaman taudin rajuuteen, niin näillä leveysasteilla tulee todella olla huolissaan. Auringon valo kuitenkin lisääntyy kevään edetessä. Ottakaamme vastaan D-vitamiini taivaalta ulkoillen runsaasti, jotta kesällä korona tautina olisi muisto vain, ja voitaisiin kaivaa mummulan varastosta se vanha korona -peli ja pelata porukalla. Mutta nyt: pysykää kotona ja turvassa! Lähteitä:
Lauantaiaamuna päätin puhdistaa akvaarion ulkosuodattimen. Otin suodattimen akvaariossa olevat osat pois altaasta ja olin siirtämässä suodatinta pesuhuoneeseen, kun huomasin sen: akvaarion kulmassa oli selvä kalkkijälki! Toisin sanoen silikonisaumasta oli päässyt vesi läpi. Jälki oli sen oloinen, että vettä on tihkunut saumasta jo jonkin aikaa, mutta erittäin vähän ja hitaasti. Lasissa / saumassa oli kuitenkin sormella koskiessa selvästi kostea kohta. Asialle oli pakko tehdä jotain! Akvaarioni ei ole suunnattoman suuri, vain noin 120 litrainen, tai vähän päälle, arvioni mukaan. Joka tapauksessa tiesin, että tästä tulee päivän, jos toisenkin homma. Tähän tarvittiin ensin ompeluhuoneesta muutama muovilaatikko, joissa normaalisti säilön kankaita. Kankaat siis kasaan huoneen lattialle ja laatikot muuhun käyttöön. Yhteen 30 litran laatikkoon laitoin vettä ja kalat, joista kardinaalitetrat ja partamonnit eivät olisi mielellään poistuneet akvaariosta vaan niitä joutui hetken pyydystämään haavin kanssa. Toiseen laatikkoon laitoin vettä ja kasvit. Kivet, kannon ja kukkaruukut, sekä simpukat laitoin suoraan 10 litran kattilaan ja kiehumaan. Onneksi sain autokyydin ja pääsin käymään Terrassa ostamassa silikonia. Samalla ostin myös säkillisen hiekoitussoraa, koska päätin vaihtaa akvaarion pohjamateriaalin, jotta samalla remontilla pystyisin vaikuttamaan myös akvaarion pienoiseen leväongelmaan. Sain kyydin henkilöltä, jolla on ollut aiemmin iso akvaario ja hän neuvoi, että hiekoitussora voisi olla parempi materiaali kuin aiemmin käyttämäni saumaushiekka, jossa on hienompaa ainesta, joka tiivistyy ehkä liikaa ja vesi ei pääse kiertämään pohjassa. Kotona homma jatkui. Tyhjensin loput vedet. Vanhat hiekat kannoin kahdessa isossa ämpärissä ja biojätepusseissa roskikseen. Pesin ja kuivasin akvaarion, sekä irrotin vanhat silikonisaumat katkoteräveitsellä. Sitten laitoin uudet silikonit ja levitin ne sormella paikoilleen. Työ oli hieman sottaista, eikä jälkeni varmastikaan ole ensiluokkaista, mutta uskoisin, että sain saumat kuntoon. Tässä tiimellyksessä rakas lapseni pudotti pyytämäni talouspaperirullan laatikkoon, jossa oli kasvit ja vettä, joten se siitä talouspaperista sitten ;) Tein montaa asiaa samaan aikaan, eli keittiössä kiehui soraa pienissä erissä ja tyhjensin aina välillä kattilallisen soraa kolmanteen isoon muovilaatikkoon ja laitoin uuden hiekkasatsin tulille. Ruokaakin piti tehdä jossakin välissä. Akvaarion saumojen piti antaa kuivua 24 tuntia ohjeen mukaan, joten kalojen olisi oltava muovilaatikossa yön yli. Illalla pääsin lopulta pesemään sen suodattimen ja ajattelin, että se pitänee laittaa päälle, jotta kalat saavat happea laatikossaan. Käskin lasta osallistumaan suodattimen putsaukseen, mutta lähinnä hän tyytyi katsomaan sivusta, koska se ”oli tosi ällöä”. Mutta näkipä, miten se tehdään ja ehkä joskus osaa tehdä sen itsekin. Laitoin hetkeksi suodattimen toimintaan muovilaatikossa oleville kaloille, mutta se aiheutti liikaa virtausta pienehkössä laatikossa, joten otin sen kuitenkin yöksi pois päältä.
Aamulla totesin kalojen olevan yhä elossa ja kokeiltuani, että silikonisaumat tuntuivat kuivilta, aloin täyttämään allasta. Ensiksi sora, jonkin verran vettä ja kasvit, sekä kivet, kukkaruukut ja kanto. Sitten vettä ämpärillä kantaen. Laitoin vedenparannusaineita veteen ja suodattimen paikalleen ja käyntiin. Annoin akvaarion olla ilman kaloja pari tuntia ja siirsin sitten kalat altaaseen testattuani ensin testitikulla, että vesi oli kaloille elinkelpoista ja arvoiltaan sopivaa. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että sain sauman pitäväksi. Toivottavasti se kestää jatkossakin. Vesi on vielä sameaa, mutta se kirkastunee päivän parin kuluessa. Viikonloppu piti alun perin viettää rentoutuen, mutta tässäpä se kului joutuisasti. Eikä homma ole vielä ohi. Pitää siivota jäljet. Hiekkaa on sekä keittiön, että eteisen lattialla ja myös kylpyhuone täytynee siivota projektin jäljiltä. Muovilaatikot pesin jo ja kankaat pitäisi laittaa niihin takaisin. Huomenna hyvin levänneenä jatkamaan etäopiskelua... Etäopiskelua
Ollaan uudessa tilanteessa, jollaista ei ole ennen nähty. Lapsi ihmetteli: ”Äiti, siis etkö säkään oo koskaan joutunut olemaan kotikoulussa ennen?” No enpä ole. Mielenkiinnolla odotan, millainen kuukausi tulee olemaan, ja mitä tästä opitaan, sekä itse että isommassa mittakaavassa. Varmasti tullaan keksimään uusia tapoja viestiä, erilaisia keinoja oppia ja opettaa, uusia työskentelymalleja, sekä huomataan jos verkot eivät kestä normaalia suurempaa kuormitusta jne. Tänään selvinnee, suljetaanko lisää työpaikkoja tai yrityksiä jo kiinni menneiden lisäksi. Kävin eilen kampaajalla ja huomasin pienen huolen kampaamoyrittäjällä, vaikka hän toisaalta tuntui olevan positiivisella mielellä kaikesta huolimatta. Hän kertoi muutamien yli 70-vuotiaiden asiakkaiden jo peruneen aikojaan ja lisäksi pienessä nuhassa olevat asiakkaatkaan eivät kuulemma nyt uskalla tulla asioimaan, mikä toisaalta on myös hyvä juttu, koska otetaan sairauden levittämisen mahdollisuus tosissaan. On myös mahdollista, että tulee pakkolaki, jolla esim. kampaamoyritykset joutuvat sulkemaan ovensa, ollessaan ns. ei välttämättömiä palveluita. Tämä voi aiheuttaa pienille yrityksille suuret tulon menetykset ja pahimmassa tapauksessa jopa konkurssin. Itse poljin kouluun ja kampaajalle polkupyörällä, koska oli annettu suosituksia välttää julkista liikennettä. Totesin hikisenä kotiin palatessani, että polkupyörän kumit olisi ehkä kannattanut pumpata täyteen aamulla ennen lähtöä, koska nyt pyöräily oli ehkä hieman liiankin tehokasta, kun tuntui että olisi ajanut kuntopyörällä. Omassa kuplassani näen tämän etäopiskelujakson hyvänä asiana. Oma lapseni on aistiyliherkkä ja olen ollut huolissani hänen koulunkäynnistään isossa ja avoimessa oppimisympäristössä, jossa kuormitusta tulee valtavat määrät päivittäin. On 90 oppilasta samoissa tiloissa, joita jakavat vain verhot, on 4 opettajaa samaan aikaan opettamassa jopa eri aineita. On siis todella paljon ääniä, valoja, liikaa porukkaa, ja tahatonta koskemista, joka oman lapsen mielestä voi tuntua tönimiseltä tai lyönniltä, ja tänään lapsi itse totesi ääneen: ”Hei äiti, täällä kotonahan mä saan nää tehtävät tehtyä paljon nopeammin, kuin koulussa, kun ei oo sataa muuta oppilasta huutamassa.” Eli: so far so good! Kohta me lähdetään ”välitunnille” ja käydään kävelemässä ja potkulautailemassa, jotta saadaan päivään jotain rytmiä ja aivoille happea. Sitten tehdään lounasta ja sen jälkeen opiskellaan lisää. Jonkinlainen lukujärjestys tai päiväohjelma on pakko ottaa käyttöön, jotta tästä selvitään täysijärkisinä ja sovussa. Omalta osaltani tämä kirjoitus on yksi osa etäopiskeluani. Täytyy pitää kotisivut käynnissä, jotta saan kurssin, jolla kotisivuja on aloiteltu suoritettua. Koulutöistä seuraavana listallani on juhlapuku, taiteviivakaulusharjoitus, asiakastöitä ja nahkakurssin näyttötyö. Onneksi työssäoppimisjaksolla tuli muokattua useita iltapukuja vanhojentansseihin, koska nyt kun ei ole mahdollista saada lähiopetusta pukujen korjauksista ja tarkastelusta on varmasti hyötyä. Kirjallisia töitä täytynee tehdä nyt hieman normaalia enemmän, jotta voin näyttää opettajalle, ja mahdollisesti koulutustukea myöntävälle taholle, että olen päässyt opinnoissani eteenpäin, jotta tukea ei jätettäisi maksamatta. On siis otettava valokuvia työvaiheista, kirjallisesti pohdittava ongelmakohtia jne. Järjestin pöytätilaa etäopiskelua varten sekä itselleni, että lapselleni, jonka työpöytä oli aiemmin täynnä legorakennelmia. Oma läppärini on tällä hetkellä ompelupöydällä, mutta on onneksi helposti siirrettävissä ompelutöiden tieltä. Kaavojen piirtäminen ja kankaiden leikkaaminen on täällä kotona suoritettava lattialla, koska minulla ei ole tarpeeksi suurta pöytätilaa kyseisten töiden tekemiseen. Ergonomia ei siis ole ihan kohdallaan kotihommissa, mutta samoin olen kaavat piirtänyt kotona ennenkin, joten siitäkin selvitään. Nyt sinne happihyppelylle! Tammikuun lopussa 2020 aloitin työssäoppimisjakson Hämeenlinnassa sijaitsevassa Ompelimo Johannassa, jonka nykyinen yrittäjä Tuula opiskelee yhdessä kanssani Ammattiopisto Tavastiassa.
Työssäoppimisjakso osui sopivasti ajankohtaan, jolloin Hämeenlinnassa järjestettiin lukio-opiskelijoiden vanhojentanssit (7.2.2020), ja pääsinkin muokkaamaan useampaakin vanhojentanssimekkoa. Monesta mekosta lyhennettiin helmaa ja muutamasta joko pienennettiin tai hieman suurennettiin ympärysmittaa yläosasta. Oli helmiä, timantteja, tylliä ja satiinia ja tyytyväisiä nuoria naisia, kun saivat sopivat juhla-asut päällensä. Ompelimossa tehdään kaikenlaista korjausompelua ja myös tarpeen mukaan mittatilaustyönä suoritettua ompelua. Lisäksi liikkeessä myydään juhlapukuja ja hääpukuja tykötarpeineen, sekä vuokrataan miesten pukuja. Saan siis kokemusta ompelutöiden lisäksi myös muusta asiakaspalvelusta, joka eroaa aiemmasta kokemuksestani kaupanalalla tavaratalossa. Asiakkaan ostaessa hääpuvun tai juhlapuvun ompelimosta, pukuun mahdollisesti tehtävät muokkaukset kuuluvat palveluun. Muutaman viikon aikana on tullut jo vaihdettua monta toppatakin vetoketjua, lyhennettyä lukemattomia housunlahkeita ja olenpa myös muodistanut 80-lukulaisen villakangastakin paremmin nykypäivään sopivaksi. Tulipa lyhennettyä myös smokkitakkia ja kavennettua takkiin kuuluvien housujen lahkeita. Hää- ja juhlapukujen rakenteisiin olen päässyt tutustumaan hyvin muutosten teon yhteydessä. Ja monissa takeissa on muuten uskomattoman monta eri ommelta ja tikkausta yhden vetoketjun kiinnityksenä, eli vetoketjun vaihto ei aina ole ihan pikku juttu! Asiakkaat ovat olleet mukavia ja tyytyväisiä. Ja ennen kaikkea työkaverina on ollut aivan ihana Tuula. Ja vielä on harjoittelua jäljellä. Koulun penkille palataan 16.3.2020.
Kuje -merkkiset nyörisaappaat. Kestävä kehitys -kurssin tuoteanalyysi omista saappaistani.
Kuje on suomalainen Kuopiolaisen Laura Kotilaisen tuotemerkki. Saappaat on ostettu syyskuussa 2018 ja käytetty sen jälkeen syys- talvi- ja kevätaikoina lähes joka päivä. Kuje.fi sivustolla kerrotaan, että kengät valmistetaan kaikki Espanjassa pienessä perheyrityksessä, ja että nahka on peräisin tekijöiden lähialueilta ja sen käsittely on sertifioitua. Ainakin sivujen mukaan kenkien valmistusprosessi on siis melko hyvin kestävän kehityksen ajatusten mukainen, lukuun ottamatta sitä, että valmistus ei tapahdu Suomessa, jossa ne on suunniteltu. Osassa kenkiä on käytetty enstex, sarka-, ja villakankaita, jotka ovat peräisin Suomesta. Esim. sarkakangas on armeijan ylijäämää (vanhoja sarkapukuja) ja kengissä voi näkyä jälkiä housujen prässeistä ja enstex-kangas on Ponssen metsäkoneiden istuintensuojien leikkausylijäämäkangasta. Vuonna 2017 päivätyn lehtijutun (yle uutiset) perusteella Kujeita on tehty mm. vanhojen yläsavolaisten bussien penkkien kankaista, jotka olisivat muuten päätyneet energiajätteeksi. Artikkeli kertoo, että kenkäsuunnittelija Laura Kotilaiselle kenkien kantama tarina on tärkeä. Minun saappaissani ei kuitenkaan käsittääkseni ole käytetty näitä kierrätysmateriaaleja, vaan uutta nahkaa. Sivuilla kerrotaan valmistusketjun olevan läpinäkyvä, eikä se sisällä lapsityövoimaa tai epämääräisiä työoloja, eli senkin suhteen voin olla hyvillä mielin käyttäessäni kenkiäni. Kujeiden koot vastaavat suomalaisia kokoja. Kengät istuvat jalkaani sen verran hyvin, että niitä tulee käytettyä enemmän kuin muita kenkiä. Myös Kuje.fi -sivuilla on maininta: ”Nyörisaapas on siinä mielessä ärsyttävä kenkä, ettei sitten muita kenkiä tule oikein pidettyä.” Tämän olen itse todistanut pitävän paikkaansa. Omat kujeeni alkoivat olla jo jonkin verran kuluneet, joten halusin huoltaa niitä. Kujeen sivuilla nahkasaappaiden hoito-ohjeeksi on annettu säännöllisin väliajoin pintaan sipaistava väritön rasva. Aito nahka on sivujen mukaan, ”värjätty hellin ottein, ilman raskaita kemikaaleja ja maaleja”. Varmasti nahan valmistukseen on kuitenkin käytetty melko paljon vettä, koneita ja energiaa. Omani kuitenkin pysyivät ”kulahtaneina” värittömällä rasvalla, joten käsittelin ne K-kengästä löytyneellä luumun värisellä hoitoaineella (6,90€), jolloin ne saivat taas uutta väriä ja lisää käyttöaikaa. Uskoisin käyttäväni kenkiä vielä vuosia. Kenkien hinta oli ostaessa 79€ ja mielestäni se on melko edullinen hinta nahkasaappaille siihen nähden, kuinka paljon olen niitä käyttänyt ja tulen oletettavasti vielä käyttämään. Olen harkinnut, että ostaisin toiset nyörisaappaat erivärisinä, mutta taidan kypsytellä ajatusta vielä seuraavaan syksyyn asti. (Tämä teksti on tehty kestävän kehityksen kurssia varten.) En tiedä mistä liitutaulu on lähtöisin, tai kuinka vanha se on. Itse sain liitutaulun ilmaiseksi Facebookin roskalava-ryhmän (Hämeenlinna) kautta alkukesällä 2018. Sen koko on noin 125cm x 100cm ja alareunassa on kouru liituja varten. Taulu on valmistettu puusta, ja pystysuorista ”viivoista” päätellen, neljästä erillisestä palasta puuta. Taulu oli ilmeisesti jo menossa oikealle roskalavalle, mutta sen edellinen omistaja laittoi vielä ilmoituksen roskalava -ryhmään ja huomasin sen sieltä. Kuvasta päättelin, että se olisi vielä pelastettavissa ja hain sen kotiin. Taulu oli melko naarmuinen ja maali oli osittain kulunut kokonaankin pois. Hioin taulun pintaa ja maalasin sen liitutaulumaalilla hieman eri vihreäksi kuin se oli alun perin. Aluksi mietin, että liitutaulumaalin alle olisi voinut maalata magneettimaalia, mutta sen hinta olisi ollut sen verran korkea, että päädyin pelkkään liitutaulumaaliin. Ennen: Jälkeen: Voisi kuvitella, että tämän kokoinen liitutaulu on voinut palvella aikanaan jonkin pienen kyläkoulun luokan seinällä. Sen verran vanhalta se vaikuttaa, että sillä on voinut olla jo melko pitkä historia ja se on voinut olla monellakin seinällä ennen meille muuttoaan. Taulu on voinut tosin olla alun perin myös suurempi ja se on voitu esim. puolittaa, kuka tietää?
Tykkään ajatella, että sen vieressä on ollut sellaisia kasvi- tai anatomiatauluja, joita vanhoissa luokkahuoneissa on ollut ja olenkin harkinnut keittiön seinään jonkinlaista kasvitapettia taulun kaveriksi. Toistaiseksi taulu on kuitenkin valkoisella seinällä. Myös vanha karttakeppi sopisi taulun kouruun. Materiaalina on siis puu, eli taulun valmistus on ollut melko ekologinen prosessi ja voisi kuvitella sen olevan Suomessa valmistettu. Varmaankin palojen yhteen liittämisessä on käytetty jonkinlaista liimaa. Metallisia kiinnitysosia ei oletettavasti ole, eli luultavasti palojen välissä on puutappeja. Seinään taulu on kiinnitetty toki nykyaikaisilla ruuveilla siinä valmiiksi olleiden reikien kautta. Kierrätys on toteutunut taulun kohdalla varmasti ainakin kerran, mutta oletettavasti jo useammin. Minulle taulu itse ei maksanut mitään, mutta käytin rahaa hiontapaperiin ja maaliin. Maalausvälineet olivat jo kotona pestynä edellisen maalaustyön jäljiltä. Varmasti taulun valmistus on aikanaan maksanut jotain ja siitä on saatettu käydä kauppaa uudelleen myöhemminkin. Taulu on toiminut tärkeänä osana yhteisössä, jos se on ollut koulussa opetusvälineenä. Se on siis ollut myös osa kulttuuriamme, ennen kuin se on jossain vaiheessa korvattu piirtoheittimillä, videotykeillä ja älynäytöillä. Koulujärjestelmällä on suuri rooli, kun halutaan edistää tasa-arvoa, kulttuurisuutta, ehkäistä köyhyyttä jne. eli taulu voi olla vaikuttanut monenkin ihmisen elämään. Meillä taulu kuitenkin on osa keittiön seinää ja siihen piirtävät joskus oma ja sukulaisten ja ystävien lapset, tai minä silloin tällöin. Tämä kotisivu on osa kurssia "osaamisesta ja tuotteista viestiminen". Kotisivun ja blogin teko aloitettiin 14.11.2019 ja jatkossa on tarkoitus päivittää tänne tietoja opiskelun etenemisestä.
Tänään sivuille on lisätty kuvia ja vähän tekstiä. |
Ompeluun ja opiskeluun liittyvät tekstit:
Muita tekstejä:
Kirjoittaja:
Anu Manninen |